Tumor Genetics Blog

Alkuperäinen teksti: Eetu Mäkinen

In English: Comorbidity and cancer

Komorbiditeetit, eli liitännäissairaudet, vaikuttavat sekä henkilön syöpäriskiin, että joidenkin sairauksien kohdalla syövän hoitoon ja siten syövästä selviytymiseen. Koska suurin osa kroonisista sairauksista yleistyy vanhetessa, tulee liitännäissairauksien rooli väestön ikääntyessä korostumaan entisestään myös syövän yhteydessä.

Yksi merkittävä tutkimusteema Syöpärekisterin osalta Kasvaingenetiikan tutkimuksen huippuyksikössä on ollut liitännäissairauksien ja eri syöpien riskien yhteyksien estimointi suuresta väestöotoksesta.

Tilastollinen merkitsevyys ei aina kerro syy-seuraussuhteesta

Retrospektiivisissä kohorttitutkimuksissa emme välttämättä pysty tekemään suoria johtopäätöksiä sairauksien itsenäisistä kausaalisista vaikutuksista syöpäriskiin, vaan voimme ainoastaan havaita tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Tämän takia havaittujen tulosten tulkinnassa vaaditaan varovaisuutta. Tulkintaa voivat sekoittaa myös syövän ja liitännäissairauden yhteiset riskitekijät, varsinkin jos niiden vaikutusta ei pystytä vakioimaan mallinnuksessa.

Tilastollisissa analyyseissä on aina riski astua harhaan. Liitännäissairaudesta riippuen sairastuneilla on usein terveeseen väestöön verrattuna tiheämpi diagnostinen seuranta, varsinkin uuden sairauden alkumetreillä, kun potilaalle esimerkiksi etsitään sopivaa lääketasapainoa. Tällöin on mahdollista, että jo olemassa oleva oireeton syöpä havaitaan aiemmin. Merkittävästi kohonnut syöpäriski pian sairastumisen jälkeen onkin havaittu monissa tutkimuksissa, mutta kyse on todennäköisemmin juuri havaitsemisharhasta. Tästä syystä riskisuhteen estimoinnissa käytetään usein jonkinlaista karenssia komorbiditeettidiagnoosin jälkeen. Toisaalta tämä saattaa luoda selviytymisharhaa, koska karenssin jälkeen seurannassa ovat altistuneen kohortin osalta mukana vain ne, jotka ovat edelleen hengissä ja joilla ei diagnosoitu syöpää karenssin aikana. Seurantaväestön voidaan siis ajatella menneen eräänlaisen suodattimen läpi.

Yksilöiden riskit korostuvat väestötasolla

Kuten muidenkin riskitekijöiden osalta, liitännäissairauksiin liitetyt korkeammat tai joissain tapauksissa matalammat syöpäriskit ovat merkityksellisempiä väestö- kuin yksilötasolla. Otetaan esimerkiksi alkusyksystä 2025 julkaistu tutkimus, jossa havaitsimme kakkostyypin diabeetikoilla olevan keskimäärin 26 prosenttia muuta väestöä korkeampi riski sairastua myöhemmin suolistosyöpään. Jos oletetaan, että jollain kiinteällä aikavälillä suolistosyöpään sairastumisen riski olisi terveellä ihmisellä 1 prosenttia, olisi vastaava riski samanikäisellä ja -sukupuolisella diabeetikolla silloin noin 1,26 prosenttia. Yksilön kannalta eroa on mahdoton havaita. Mutta jos tilannetta tarkastellaankin väestötasolla, todetaan 100 000 ihmistä kohden diabeetikoilla keskimäärin 260 suolistosyöpää enemmän kuin muulla väestöllä (tilanteessa, jossa kuolleisuus olisi sama kuin väestötasolla), millä on jo vaikutuksia terveydenhuollon kuormitukseen.

Riskisuhteiden tulkintaan liittyy vahvasti myös niiden raportoiminen. Syöpäriskien tutkimisen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta sekä väestön että terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa, samaan aikaan kuitenkaan syyllistämättä korkeamman riskin omaavia ihmisiä.

Suomen väestö on yksi ikääntyneimmistä Euroopassa. Suomalaisista 11 prosenttia oli yli 75-vuotiaita vuonna 2023 ja syöpään sairastuneista yli 75-vuotiaiden osuus oli lähes 40 prosenttia. Kun komorbiditeettien ja syövän välisiä yhteyksiä ymmärretään paremmin, on mahdollista suunnitella toimia, joilla terveydenhuollon kasvavaa taakkaa saadaan hillittyä syövän ehkäisyn ja varhaisen toteamisen avulla.

Kiinnostaako syöpätutkimus? Haluatko kuulla lisää Kasvaingenetiikan tutkimuksen huippuyksiköstä?
Seuraa blogia, löydät meidät myös Instagramista @tumorgenetics ja BlueSky @CoEinTG