Tumor Genetics Blog

Alkuperäinen teksi (Original Text): Ulrika Hänninen, Tiia Pelkonen & Alison Ollikainen
Suomennos: Tiia Pelkonen

Lääketiedettä on tunnetusti vaikea päästä opiskelemaan: 2019 keväällä yhteensä 3134 henkilöä haki 145 opiskelupaikkaa Helsingin yliopistossa (lisää tilastoja täältä.) Jotta lääketieteellinen tutkimuksesta on oikeasti hyötyä potilaille, on tärkeää että myös lääkäreitä osallistuu tutkimuksen tekemiseen, mutta tutkimustyön yhdistäminen lääketieteen opintoihin tai lääkärin työhön voi olla haastavaa. Siksi Helsingin yliopistolla ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelijoita kannustetaan hakemaan tutkijalääkäriohjelmaan, jossa opiskelijalla on mahdollisuus työskennellä kesäisin eri tutkimusryhmissä. Tutustumisjaksojen jälkeen opiskelijat valitsevat itselleen sopivan tutkimusryhmän ja –aiheen, josta tekevät väitöskirjansa. Tarkoituksena on kannustaa lisää lääkäreitä lääketieteellisen tutkimuksen pariin. Koska tutustumisjaksojen aikana opiskelijan palkka maksetaan tiedekunnasta, jaksot ovat myös hyvä mahdollisuus tutkimusryhmille houkutella töihin tutkimukseen suuntautuneita lääketieteenopiskelijoita.

Tutkijalääkäriohjelma edesauttaa tutkimuksen yhdistämistä lääketieteen opintoihin, mutta tutkimus ja tohtoriksi väitteleminen on toki mahdollista muillekin lääketieteen opiskelijoille ja valmistuneille lääkäreille. Hyvänä esimerkkinä on tässä esiteltävä Ulrika Hänninen, joka viimeistelee väitöskirjaansa Lauri Aaltosen kasvaingenetiikan tutkimusryhmästä. Lauri on itsekin menestyksekästä tutkimusuraa tekevä lääkäri, ja hänen ryhmäänsä kuluu useita tutkijalääkärilinjan opiskelijoita sekä jo valmistuneita nuoria lääkäreitä, kuten Ulrika.

Teksitys saataville sekä suomeksi että englanniksi videon asetuksista.

Kuinka esittelisit itsesi?

Nimeni on Ulrika Hänninen ja valmistuin lääketieteen lisensiaatiksi 2013, jonka jälkeen olen työskennellyt tohtorikoulutettavana kasvaingenetiikan tutkimusryhmässä. Tällä hetkellä kirjoitan väitöskirjaani.

Näin tohtoriopintojen loppumetreillä, miten kuvailisit kokemustasi?

Olen erittäin tyytyväinen, että päätin sitoutua tutkimukseen täyspainoisesti. Olen aina ollut kiinnostunut tutkimuksesta, mutta vasta lääketieteen opintojen lähestyessä loppua, aloin miettiä mitä oikeasti haluaisin tehdä. Osittain tunsin, että en ollut vielä täysin valmis työskentelemään klinikassa, ja harkitessani eri vaihtoehtoja löysin kesätyön kasvaingenetiikan tutkimusryhmässä. Olen iloinen, että otin tilaisuuden vastaan, koska kesätyöstä seurasi tohtorikoulutettavan työpaikka ja sain mahdollisuuden olla osana korkealaatuista syöpätutkimusta.

Kokemus on ollut monipuolinen, innostava ja opettavainen. Yhden Suomen suurimman biolääketieteen tutkimusryhmän jäsenenä saa työskennellä yhdessä useiden eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Teemme töitä yhteisten päämäärien eteen kannustavassa ilmapiirissä ja opimme kaikki toisiltamme. Olen ollut hyvin onnekas työkaverien suhteen.

Mikä on väitöskirjatutkimuksesi aihe?

Tutkin geenimuutoksia ohutsuolen sekä paksu- ja peräsuolen syövissä. Keskityn tutkimuksessa DNA:n proteiinia koodaavaan osioon, eli eksomiin. Yleisesti ottaen päämääränä on määrittää geenimuunnoksia, jotka edesauttavat kasvainten kasvua. Kun ymmärrämme miten kasvaimet syntyvät ja kehittyvät, se myös auttaa tunnistamaan mahdollisia kohteita lääkekehitystä varten.

Mikä on tutkimuksesi merkittävin löytö?

Suurin tutkimusprojektini keskittyi ohutsuoliadenokarsinomaan, eli ohutsuolen limakalvolta lähtöisin olevaan syöpään. Tässä projektissa keräsimme Suomen Syöpärekisterin avulla kattavan näytekokoelman. Eksomisekvensoimalla 106 ohutsuoliadenokarsinoomaa, joka on tähän saakka suurin eksomisekvenssien datasetti tässä syöpätyypissä, saimme selville yleisimmin mutatoituneet geenit ja solujen signaalireitit, sekä muita tälle syövälle tyypillisiä tekijöitä.

Ohutsuoliadenokarsinooma on harvinainen, ja siksi sen molekylaarista taustaa ei ole tutkittu kovin yksityiskohtaisesti. Meidän tutkimuksemme vahvisti, että näillä kasvaimilla on erilainen mutaatioprofiili kuin paksusuoliadenokarsinoomilla. Molekyylitason tietoa tarvitaan, koska ohutsuoliadenokarsinooma on aggressiivinen syöpä, ja sen esiintyvyys on pikkuhiljaa kasvussa.

Miten näet, että tämä tutkimus voi vaikuttaa hoitoihin tulevaisuudessa?

Pitkälle edennyttä ohutsuoliadenokarsinoomaa on hoidettu samalla tavalla kuin paksusuoliadenokarsinoomaa. Meidän ja muiden molekyylitason tutkimukset kuitenkin osoittavat, että näiden suolistosyöpien välillä on geneettisiä eroja. Tätä tietoa voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa hyödyntää uusien, ohutsuolen syöpään kohdennettujen hoitojen suunnittelussa. Syöpätyypin paremman tuntemuksen johdosta ohutsuoliadenokarsinooman hoitosuositukset on päivitetty ja julkaistu vastikään. Lisätutkimuksia tarvitaan kuitenkin edelleen, jotta ymmärrämme tätä harvinaista syöpää paremmin.

Miten neuvoisit tutkimuksesta kiinnostuneita lääketieteen opiskelijoita?

Vaikka perustutkimus voi vaikuttaa olevan kaukana kliinisestä työstä, itse koin, että ne täydentävät toisiaan. Tutkimukseen osallistumalla saa laajemman ja syvemmän ymmärryksen lääketieteeseen. Siinä oppii katsomaan asioita uusista näkökulmista, ja esimerkiksi arvioimaan tutkimusartikkeleita sekä arvostamaan hyvin suoritettua tutkimusta. Olen myös huomannut, että genetiikan tuntemuksesta on hyötyä monilla eri lääketieteen aloilla.

Jos olet kiinnostunut tutkimuksen tekemisestä, ota rohkeasti yhteyttä tutkimusryhmiin ja ota selvää millaista tutkimusta niissä tehdään. Kuten monissa asioissa, tutkimusta oppii tekemällä. Minulle tutkimus avasi uuden maailman mm. kansainväliseen yhteistyöhön. Tutkimustyön yhdistäminen lääketieteenopintoihin on mahdollista, koska työajat ovat yleensä joustavat. Minulta on kysytty myös, onko siirtyminen kliinisen työn pariin vaikeampaa tohtoriopintojen jälkeen, mutta itse koen sen nyt helpommaksi. Olen valmiimpi kohtaamaan uusia haasteita, ja toiveenani on tulevaisuudessa yhdistää tutkimus ja kliininen työ.

Olitpa kiinnostunut mistä tahansa, etsi suuntasi ja seuraa rohkeasti omaa tietäsi.

Ulrikan tutkimuksen julkaisun “Exome-wide somatic mutation characterization of small bowel adenocarcinoma” voi lukea täältä.